Miksi 10-vuoden aikajanaa ei nyt voitu hyväksyä

Blogi • 08.12.2020

COVID-19 rokote: 10 vuoden työ 10 kuukaudessa, miten tähän päästiin?

 

Uuden lääkkeen tai uuden rokotteen kehittäminen on kallis ja pitkä prosessi, joka vaatii usein 10–15 vuoden tutkimus- ja kehitystyön ennen markkinoille pääsyä. Maailmanlaajuisen COVID-19 pandemian myötä tällaista aikajanaa ei voitu hyväksyä. Maailman terveysjärjestö WHO:n ylläpitämän listan mukaan joulukuun alussa kliinisen vaiheen tutkimuksissa oli 51 ja prekliinisessä vaiheessa yli 160 COVID-19 ehdokasrokotetta. Näistä kaksi jo aivan loppusuoralla. Lähetti-RNA (mRNA) teknologiaa hyödyntävät rokotteet, Pfizerin ja BioNTechin BNT162b2 ja Moderna Biotech Spain S.L.:n mRNA1273 saanevat myyntiluvat Euroopan lääkevirasto EMA:sta joulukuun viimeisiin päiviin mennessä. Miten prosessi saatiin kutistettua 10:een kuukauteen? Onko tällaisessa ajassa mahdollista kehittää toimiva ja turvallinen rokote?

Uudet tekniikat apuna rokotteiden kehityksessä

Rokotteiden nopeutettu markkinoilletulo on ollut monen tekijän summa.  Sairauden aiheuttaja tunnistettiin aikaisessa vaiheessa ja viruksen geneettinen koodi saatiin tutkijoiden käyttöön nopeasti. Lisäksi lähetti-RNA-teknologian hyvä tuntemus, olemassa olevien rokotteiden tuotanto- ja kehitysprosessien hyödyntäminen, laajan tieteellisen asiantuntijaverkoston sekä pandemiatyöryhmän (COVID-19 EMA pandemic task force) tuki, sekä hyvin tiivis yhteistyö lääkeviranomaisten kanssa ovat olleet keskeisessä asemassa.

Lähetti-RNA-tekniikat ovat olleet molekyylibiologisissa tutkimuksissa mukana jo vuosikymmenien ajan, kun taas rokotteissa teknologia on täysin uusi. Perinteisesti viruksia on kasvatettu rokotteita varten esimerkiksi soluviljelmissä, joista ne ovat puhdistettu, eristetty ja heikennetty rokotteita varten. Näin valmistettiin esimerkiksi sikainfluenssarokote Pandemrix®, jossa muista sikainfluenssarokotteista poiketen, viruksesta käytetyn ydinproteiinin rakenne oli erilainen. Tämä valitettavasti aiheutti narkolepsian sellaisille henkilöille, joilla oli siihen perinnöllinen alttius. Nykyisissä influenssarokotteissa rakenneosa on erilainen. Huomattava on myös, että sikainfluenssarokote otettiin käyttöön poikkeuksellisesti jo aikaisemmassa vaiheessa, faasi II:ssa, jolloin rokotetta testattiin huomattavasti pienemmillä henkilömäärillä, kuin nyt kehitettävää COVID-19 rokotetta on testattu faasi III:n myötä.

Lähetti-RNA-tekniikkaa käyttävissä rokotteissa viruksia ei kasvateta laisinkaan, vaan viruksen kalvoproteiinin, niin sanotun piikkiproteiinin, rakennusohjeet (lähetti-RNA) ovat sisällytetty lipidinanohiukkaskuljettimeen (rasvapartikkeliin), joka kuljettaa rokotteen solun sisälle. Solun oma koneisto valmistaa annetuilla rakennusohjeilla viruksen piikkiproteiinin, joka aiheuttaa elimistössä immuunireaktion ja kehittää muistin viruksen seuraavaa kohtaamista varten. Tämä luo immuunisuojan virusta vastaan. Uudella tekniikalla rokote voidaan valmistaa jo noin viikossa, kun aikaisemmin rokotteiden valmistamiseen on kulunut jopa kuukausia.

Nopeutettu menettely mullistaa lääkekehityksen?

Rokotekehityksen aikana rokotteen tehoa ja turvallisuutta mitataan prekliinisessä sekä kolmifaasisessa kliinisessä tutkimuksessa, jotka yhdessä vievät useamman vuoden. COVID-19 rokotteen nopeutetussa menettelyssä kolmea faasitutkimusta on toteutettu samanaikaisesti, edellyttäen kuitenkin samaa määrää testattavia henkilöitä, kuin perinteisessä kehitystyössä. BNT162b2 rokotteen kolmannen faasin kliiniseen tutkimukseen on tähän mennessä ottanut osaa noin 44 000 henkilöä ja samaisen faasin tutkimukseen mRNA1273 rokotteen osalta on ottanut osaa 30 000 henkilöä.

Faasitutkimusten aikana rokotevalmistajat ovat tarjonneet viranomaisille rokotetutkimustietoa jatkuvalla periaatteella sitä mukaan, kun sitä on valmistunut, jolloin Euroopan lääkevirasto on voinut rullaavalla arvioinnilla nopeuttaa aikataulua rokotevalmisteen arvioinnissa ja hyväksymisprosessissa eli myyntiluvan myöntämisprosesissa. Faasitutkimusten ja rokotteen markkinoilletulon jälkeen rokotevalmistajat ovat edelleen velvoitettuja jatkamaan rokotteen turvallisuus- ja tehokkuustutkimuksia, sekä toimittamaan viranomaisille kuukausittaisia turvallisuusraportteja.

Herääkin kysymys voisiko nopeutettua menettelyä käyttää lääkekehityksessä jatkossakin? Tai onko se tulevaisuuden lääkekehityksessä jopa välttämättömyys?

 

Kirjoittaja: Milla Alkio M.Sc. (Cell and Molecular Biology), MD (Medical Doctor) student