Blogi |

Maailman paras työmatka

Joillakin on maailman paras koira, keittiön lamppu tai kesämökki. Minulla sattuu olemaan maailman paras työmatka, niin se vain on. Melkein olen jo kirjoittanut telkkarin Pitäisikö olla huolissaan -ohjelmaan tiedustellakseni, onko jotain vialla, jos aina vaan tykkää työmatkastaan – ei kai se nyt ihan normaalia voi olla?

Maailman paras työmatka kulkee pyörällä Keskuspuiston läpi Vantaan Pakkalaan ja tarjoaa joka ainut kerta silkkaa virkistystä niin mielelle kuin keholle.

Luontoäidin säiden mukaan vaihtuvat vaatteet ilahduttavat vuodenajasta toiseen: kilometrit taittuvat huomaamatta ihaillessa kevään kiprakkaa vehreyttä, kesän kiihkeää kukkeutta, syksyn roudanpuraisemaa väriloistoa ja talven maidonvalkeaa viittaa. Työkiireet ja muut huolet haipuvat huminana tuuleen pyörän lipuessa metsän hämyisään siimekseen ja autoteiden hälyn liudentuessa lintujen viserrykseen.

Matkalla pysähdyn usein nauttimaan luonnon tenhosta. Keväisin on kiehtovaa seurata, kuinka kasvit kurottelevat talvesta kankeita jäseniään kohti pitenevää päivää ja hohtavat hangenlämpäreet sinnittelevät kevätauringon pistävässä paahteessa samaan aikaan, kun kirkkaankeltaiset leskenlehdet jo putkahtelevat somistamaan ojanpientareita. Kesällä kullankeltaiset auringonnousut hellivät aikaista nousijaa ja valoisat illat viettelevät tarkkailemaan leppäkerttujen paistattelua koiranputkien kukinnoissa. Syksyllä saan nauttia jäätyvän mullan ja hapantuvien lehtien muhevasta tuoksusta ja talvella hankien timanttisesta säihkeestä ja tunnelmallisesta hämäränhyssystä, johon vain pyöränvalo halkaisee kulkijan mentävän viirun. Luonnon taidemuseo on aina auki sille, joka sen alati vaihtuvaan näyttelyyn haluaa astua.

Joskus on kiire, töihin tai kotiin. Silloin pyörä saa kyytiä, syke nousee ja maisemat vilahtavat viivana ohitse. Mutta minun työmatkallani ei tarvitse jonottaa ruuhkassa, niellä pakokaasuja, pelätä peräänajoja eikä etsiä parkkiruutua. Polkumersuni mahtuu aina paraatipaikalle, käynnistyy säällä kuin säällä yhdellä yrityksellä ja tyytyy öljyhoitoon muutaman kerran kaudessa.

Pari kertaa talvessa pohjolan puhuri puhkuu tiet luistinradoiksi tai humauttaa taivaalta metrisen hangen, ja silloin minäkin antaudun moottoroidun liikennevälineen kuljetettavaksi. Mutta muuten maailman paras työmatka viettelee säähän kuin säähän ympäri vuoden. Hyvillä varusteilla topattuna niin rankkasade kuin ripset huurtava pakkanen ovat upeita elämyksiä, joista en haluaisi jäädä paitsi. Kannattaa kokeilla, ehkä sinulla on maailman toiseksi paras työmatka?