Blogi |

Kieli- ja viestintätaito on asiantuntijan tärkeimpiä työvälineitä

”Nyt tarvitaan tekoja eikä sanoja!” kuulee usein sanottavan. Jos sanat eivät ole tekoja, siinä tapauksessa en ole työurallani tehnyt vielä mitään.

Monet asiantuntijat lääkäristä lääkealan konsulttiin, insinööristä asiakaspalvelutyöntekijään tekevät työtään nimenomaan kielen avulla. Tutustuvat epidemiologiseen tutkimustietoon, kirjoittavat potilasohjeita, laativat myyntilupahakemuksia tai projektisuunnitelmia, vastaavat asiakaspalautteeseen chatissa ja sähköpostilla.

Siihen nähden, miten oleellinen asiantuntijan työväline viestintätaito on, on suorastaan hämmästyttävää, miten vähän siihen kiinnitetään huomiota koulutuksessa. Vallalla tuntuu olevan ajattelumalli, että oman alan sisältöön perehtyminen vaatii kyllä koulutusta, mutta riittävät viestintätaidot ovat meillä kaikilla sisäsyntyisiä tai tulevat kaupan päälle muun koulutuksen ohessa.

Viestintävälineiden teknisen käytön osaaminen ei kuitenkaan vielä takaa viestintätaitoja. Moni meistä keksii varmasti helposti sellaisen henkilön, josta sähköpostien perusteella saa todella tylyn kuvan, mutta joka kasvokkain tavattaessa on mitä miellyttävin ja mukavin henkilö. Sähköpostin käytön tekninen osaaminen ei takaa sujuvaa, eri tilanteisiin mukautuvaa kirjallisen viestinnän osaamista.

Terveydenhuoltoon ja lääkealaan liittyvissä asiantuntijakeskusteluissa voi välillä aistia tuskastuneen ajatuksen: ”mikseivät ne tee niin kuin me haluamme?” Miksei potilas ota lääkettään, kuten vaivalla laatimassamme pakkausselosteessa ohjeistamme? Miksi se paljon puhuttu suuri yleisö suhtautuu torjuvasti tieteelliseen tutkimustietoon vaikkapa rokotteista? Miksi potilas epäilee, että lääkäri salaa häneltä jotakin?

Tieteellisesti todistettu tutkimustieto ei kuitenkaan siirry kuin itsestään tavallisen kansalaisen päähän, saati että hän sisäistäisi sen ja tekisi sen mukaisia valintoja. Kuten elämässä yleensä, toisten ihmisten muuttaminen on kovin vaikeaa. Helpointa on aloittaa itsestään. Kannattaa kysyä itseltään, olenko minä oman alani asiantuntijana onnistunut edistämään dialogia ja osallisuutta yksisuuntaisen tiedonvälityksen sijaan? Suhtaudunko kunnioittavasti muihin kuin oman alani edustajiin, jaksanko keskustella heidän kanssaan? Osaanko kuunnella?