Blogi |

Iloa ja hyvää porukalla polkien

Valtakunnallista Pyöräilyviikkoa vietetään 9.-17.5.2015 iskulauseella ”Ilo irti työmatkasta!”. Pyöräilyviikolla suomalaisia kannustetaan erityisesti työmatkapyöräilyyn. Siihen kannattaakin kannustaa, sillä säännöllisellä pyöräilyllä on monia terveyttä ja työhyvinvointia lisääviä vaikutuksia.

Olen pyöräillyt työmatkat kesäisin jo vuosia ja ympärivuotisesti nyt parin vuoden ajan, ja pyöräilystä on tullut minulle rakas harrastus. Toki pyöräilin jo lapsena ympäri vuoden, mutta jostain syystä en silloin ajatellut pyöräilyä minkäänlaisena harrastuksena. Olenkin joskus miettinyt, mikä tekee työmatkapyöräilystä minulle harrastuksen, vaikka se oikeastaan on vain kätevää liikkumista paikasta toiseen. Eihän kukaan sano harrastavansa työmatka-autoilua tai julkista liikennettä.

Asuin lapsuuteni pienehkössä kaupungissa Keski-Pohjanmaalla, eikä siellä ollut muita varteenotettavia kuljetusvaihtoehtoja kuin oma polkupyörä. Kaupungissa ei ollut juuri julkista liikennettä, eivätkä vanhempani nähneet mitään syytä kuljettaa meitä lapsia autolla harrastuksiin tai kavereille muutaman kilometrin päähän. Pyöräily ei siis ollut harrastus vaan ainoa keino päästä harrastamaan.

Kun muutin Helsinkiin, pyörä jäi Pohjanmaalle ja siirryin julkisiin kulkuneuvoihin. Meni vuosia ennen kuin aloin taas pyöräillä, kun tajusin, että se on usein nopein vaihtoehto. Talvisin en kuitenkaan uskaltanut ajaa, vaikka olin lapsena pyöräillyt ympäri vuoden ilman talvirenkaita ja kypärää – ja yleensä myös ilman pipoa. Sitten älysin, että polkupyörään voi vaihtaa talvirenkaat ja näin lisätä turvallisuutta sen verran, että uhkarohkean teini-iän ohittanutkin uskaltaa pyöräillä myös liukkailla keleillä.

Nyt en enää vaihtaisi pyörää talvellakaan bussiin työmatkallani, vaikka välillä lumessa ja sohjossa pyöräileminen on vaatinut vähän enemmän sisua ja rohkeutta kuin bussiin nouseminen. Kylmyydestä ei kuitenkaan ole tarvinnut kärsiä, koska siihen auttaa pukeutuminen ja liikkuminen. Kylmempää on mielestäni bussipysäkillä seisominen tai jäisen auton raaputtaminen parkkipaikalla. Pelkkä ajatuskin hytisyttää.

Pyöräillessä ajatukset tuulettuvat mukavasti matkan aikana, ja samalla saa havainnoida luonnon muutoksia eri vuodenaikoina. Auton ikkunasta olisi jäänyt näkemättä mm. kettu ja metsäkauriit Kehä III:n kupeessa. Pidän työmatkapyöräilyä harrastuksena siksi, että matkantekoon olisi täällä tarjolla muitakin vaihtoehtoja. Kun aamuisin valitsen kulkuneuvokseni pyörän, teen sen omasta vapaasta tahdostani, koska se on mielestäni kirkkaasti paras ja hauskin vaihtoehto.

Myös työpaikallani DRA:lla vietetään ensi viikolla jokavuotista pyöräilypäivää. Silloin kaikki kynnelle kykenevät pyöräilevät töihin Vantaalle jopa Tampereelta saakka, joten kilometrejä kertyy kiitettävästi. Pyöräilypäivä tekee hyvää istumatyöläisten kehoille ja mielille, mutta myös hyväntekeväisyyden kautta, sillä DRA lahjoittaa vuosittain ajankohtaiseen hyväntekeväisyyshankkeeseen tietyn euromäärän jokaista pyöräilypäivänä kertynyttä kilometriä kohden. Pyöräilypäivänä poljen siis työmatkani kaksin verroin iloisempana!