Blogi |

Designia lääkekorvausjärjestelmään!

Sellainen koristelu, jolla ei ole käytännön funktiota, tulee karsia kokonaan pois. ”Tarkoitus sanelee muodon” kiteytti amerikkalainen arkkitehti Louis Sullivan. Keveyttä ja valoisuutta tavoiteltiin niin ulko- kuin sisätiloissa ja tarkoituksenmukaisuuden ohella pelkistetty muoto oli funkkiksen leimaavimpia piirteitä.

1960-luvun designista muistamme muovin ja marin voittokulun sekä oliivinvihreän ja oranssin värimaailman. Suuria muutoksia suomalaisissa kodeissa oli television yleistyminen. TV-vastaanotin sijoitettiin keskeiselle paikalle olohuoneeseen, josta se hallitsi koko asuntoa.

Sairausvakuutuksen lääkekorvausjärjestelmän design periytyy myös 1960-luvulta. Sen tavoitteena oli edistää kansanterveyttä ja luoda jokaiselle tasavertaiset mahdollisuudet hyvään lääkehoitoon. Järjestelmä pohjautui sairauksien luokittelun periaatteelle. Sairaudet luokiteltiin enemmän tai vähemmän korvattaviksi, potilaat riittävän tai liian vähän sairaiksi ja lääkkeet kaikille tai rajoitetusti korvattaviksi.

Lääkekorvausjärjestelmä edustaa retromuotia, jonka design karkaa modernin funktionalismin tarkoituksenmukaisuudesta. Funktionalismin toimivuus, tarkoituksenmukaisuus tai yksinkertaisuus eivät enää näy järjestelmän muodossa tai rakennuselementeissä. Lukuisat korvauskriteerit ovat tehneet lääkekorvausjärjestelmästä monimutkaisen, vaikeasti ymmärrettävän ja paljon hallinnollista työtä vaativan. Vuosittain KELAssa tehdään lääkärityönä noin 157 000 potilaskohtaista päätöstä lääkkeiden erityiskorvauksista tai rajoitetuista peruskorvauksista. Valtava hallinnollinen työ säteilee koko terveydenhuoltoon.

Järjestelmä ei palvele perustehtäväänsä, koska Suomessa toimeentulotuen kautta joudutaan maksamaan yli 80 000 henkilön lääkemenoja lähes 16 miljoonaa euroa vuositasolla. Summaa lisäävät vielä tilastoimattomat toimeentulotuesta jälkikäteen maksetut lääkekustannukset.

Miten saada korvausjärjestelmä palvelemaan omaa perustehtäväänsä, tasa-arvon toteutumista mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti? Millainen voisi olla ihanteellinen lääkekorvausjärjestelmä? Sellainen korvausjärjestelmä olisi helposti ymmärrettävä eikä vaatisi kohtuuttomasti hallinnollista työtä. Kustannusten korvaus kohdentuisi potilaille oikeudenmukaisesti ja porrastetusti tarpeen mukaan. Kokonaistaloudellinen arviointi ja näyttöön perustuvat hoitosuositukset määrittäisivät lääkkeen käyttöönottoa.

Useissa yhteyksissä esitetyssä kustannusperusteisessa lääkekorvausjärjes-telmässä alkuomavastuun jälkeen potilas saa portaittain korvausta kunnes maksukatto ylittyy. Malli on selkeä ja kohtelee potilasta yhdenvertaisesti. Saadaanko pääkaupungin designvuoden kunniaksi vihdoinkin uutta funktionalismia!